Vi­ron his­to­rian kal­leim­man elo­ku­va­tuo­tan­non bud­jet­tiin mah­tuu mi­nuut­ti­kau­pal­la ko­ne­tul­ta ja sa­to­ja ki­log­ram­mo­ja kra­naat­te­ja, va­jaan kah­den mil­joo­nan eu­ron kas­sal­la saa Ees­tissä läjäpäin ruu­mii­ta ja räjäh­teitä. 1944 näyttää rea­lis­ti­sel­ta – sen minkä so­dan rea­lis­mis­ta so­danjäl­keen­syn­ty­nyt on edes oi­keu­tet­tu pu­hu­maan.

Toi­nen maail­man­so­ta. Pu­nai­set vyö­ryvät idästä, nat­sit län­nestä. Vi­ro­lais­ten va­kau­mus on häi­lyvää sort­tia. Si­jain­ti kah­den kiih­keäs­ti ete­nevän so­ta­mie­histön vä­lissä ajaa si­ni­mus­ta­val­koi­sia mie­hiä par­hai­ten mak­sa­val­le puo­lel­le ty­kin­ruuak­si. Ja vielä omia kylän­mie­hiä vas­taan. Ih­mis­hen­gen hin­ta on lo­pul­ta täy­sin sat­tu­man­va­rai­nen.

Toi­mi­vas­ti, jos­kin odo­te­tus­ti, puol­ta vaih­ta­va näkö­kul­ma on­nis­tuu ku­vaa­maan palk­ka­so­ti­laa­na työs­ken­te­lyn mie­lettö­myy­den. Kul­maa ei sy­ven­netä, vaan ko­pioi­daan su­rut­ta so­tae­lo­ku­van his­to­rian leh­diltä. So­ta­toi­min­nan sa­ral­la ver­tai­lu­koh­tia on riittä­miin. Po­te­ros­sa tähtäi­lyä, metsässä juok­sen­te­lua, vii­nan­juon­tia. Yletön räis­kintä täyttää va­li­tet­ta­vas­ti tästä­kin ee­pok­ses­ta mer­kittävän osan. Hy­vin pe­rin­tei­sillä elo­ku­van rat­kai­su­kaa­voil­la puo­len­vaih­don yh­tey­teen lii­ma­taan klas­si­nen so­ta­rak­kaus­ta­ri­na ees­tiläi­sellä twis­tillä. (VA)