Tämän jäl­keen kat­soo kaik­kia su­per­san­ka­rie­lo­ku­via ai­van uu­sin sil­min: me­teo­riit­ti is­kee ra­ve­bi­lei­den vie­reen, ja pai­kal­la sat­tu­neet nyn­nyt jou­tu­vat vie­raan ai­neen vai­ku­tuk­sen alai­sik­si. He al­ka­vat saa­da ky­kyjä, jois­ta suu­ri osa ih­mis­kun­taa nä­kee tällä­kin het­kellä unia.

Po­jat op­pi­vat aluk­si te­kemään ki­neet­ti­siä temp­pu­ja kuin Stal­ke­rin lop­pu­koh­tauk­ses­sa kon­sa­na­naan. Tai­dot kas­va­vat niin pitkäl­le, että poi­kien suu­rin huo­li on va­roa suih­ku­ko­nei­ta tro­bosfää­rissä. Kuu­los­taa ai­ka lap­sel­li­sel­ta, mut­ta hyvällä to­teu­tuk­sel­la kat­so­ja kou­ku­te­taan il­luu­sioon.

A­luk­si ryhmä käyttää tai­to­jaan pii­lo­ka­me­ras­ket­seistä tu­tuis­sa hul­lut­te­luis­sa, mut­ta pian me­no ko­ve­nee. Lo­pul­ta nähdään, mitä ta­pah­tuu, kun trau­maat­ti­nen nyn­nerö saa ju­ma­lai­set voi­mat. Ase­tel­ma pa­nee kat­so­jan ajat­te­le­maan sitä, mil­lai­sil­le voi­mil­le ha­luaa an­taa tu­ken­sa yk­si­tyi­selämässä, työelämässä saa­ti yh­teis­kun­nas­sa.