Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Rare Exports

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2010Kesto: minuuttia
Julkaisija: FS Film 
  
 
Ikäraja:
(13)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 13 vuotta.
VET: 70915  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (FS Film) ellei toisin mainita.

Kuvat

Genre

Elokuva

“A­ren’t we for­get­ting the true mea­ning of Ch­rist­mas?

“A­ren’t we for­get­ting the true mea­ning of Ch­rist­mas? You know, the birth of San­ta.” – Bart Simp­son
S­piel­berg, Car­pen­ter, Kub­rick – jo­pa Or­son Wel­les ovat hen­gessä mu­ka­na Jal­ma­ri He­lan­de­rin esi­kois­pitkässä. Ra­re Ex­ports on herättä­nyt kan­sainvä­listä huo­mio­ta poik­keuk­sel­li­sen pal­jon. Ke­hu­jien jou­kos­sa Va­rie­ty, Em­pi­re, DVD Talk, Slant, Ti­me Out of Lon­don, Ob­ser­ver. Hauk­ku­ja on tul­lut The In­de­pen­den­tiltä ja Guar­dia­nil­ta. Tär­keintä on kui­ten­kin huo­mio, se, että ar­vo­val­tai­nen Film Com­ment no­tee­raa fil­min tuo­reel­taan ku­vi­te­tus­sa ar­vios­sa, vaik­kei täy­sin fil­mil­le läm­pe­ni­sikään. Oli­si­ko tämä sitä Suo­mi-brän­din ko­ho­tus­ta sit­ten?
Ra­re Ex­ports ot­taa ryt­minsä jou­lu­ka­len­te­rin luuk­ku­jen avaa­mi­ses­ta. Ja kyllä se yllä­tyk­siä tar­joaa­kin: pi­par­ka­kun tuok­sua, lap­sek­kuut­ta, häs­lin­kiä, jän­ni­tystä, haus­kan­pi­toa, jou­lun­pu­naa, ja en­nen kaik­kea kah­lit­se­ma­ton­ta fan­ta­siaa, jos­sa tai­vas on ra­ja­na.
Pa­ha saa­puu pik­ku Pie­ta­rin pi­ha­por­tin taa jou­lun al­la ou­dos­sa nu­tus­sa. He­lan­de­rin rie­mu­kas, lem­peä mut­ta kar­mai­se­va vuo­den­vaih­de-e­lo­ku­va lie­nee yllä­tys kai­kil­le muil­le pait­si te­kijäl­le it­sel­leen. Kuin ton­tut lah­jo­jaan, He­lan­der on syrjässä ja sa­laa val­mis­tel­lut lä­pi­mur­toa jo kym­me­nen vuot­ta rus­tail­les­saan sa­man­hen­ki­siä ly­hy­te­lo­ku­via (Ma­xi­mil­lian Tar­zan, Uk­ko­nen) ja mai­nok­sia (Rak­kaut­ta & Anar­kiaa –­fes­ti­vaa­lin mai­nok­ses­sa on sa­ma pik­ku­poi­ka, jo­ka näyt­te­lee Ra­re Ex­port­sin pääo­sas­sa).
Ju­ri ja Mis­ka Seppä ovat sä­veltä­neet Ra­re Ex­port­sin La­pin sa­maa­ni­rum­mus­ta in­noi­tus­ta ha­ke­van, suu­ri­suun­tai­sen fil­mi­mu­sii­kin. Mi­ka Oras­maa oli ka­me­ran ta­ka­na myös ko­meas­ti ku­va­tus­sa Jou­lu­ta­ri­nas­sa (2007), jo­ka se­kin ot­ti ta­ri­nas­saan va­pauk­sia jou­lu­pu­kin juu­rien suh­teen. Epä­kor­rek­te­ja puk­ke­ja on aiem­min näh­ty meillä ja muual­la, mut­ta vas­ta R.E. tun­keu­tuu syväl­le – 486 met­riä! – jou­lun kiistämättä pa­ka­nal­li­seen pe­rin­tee­seen. Bad San­ta, my ass!
Mys­ti­nen ra­ha­mies Ri­ley (El­lin­gistä tut­tu nor­ja­lai­nen Per Ch­ris­tian El­lef­sen) on teh­nyt Kor­va­tun­tu­ril­ta löydön. Mui­nai­set saa­me­lai­set pa­kas­ti­vat tun­tu­rin on­ka­loon ydinjä­tettä­kin pe­lot­ta­vam­man sa­lai­suu­den. Nyt se aio­taan kai­vaa esiin ja lyödä ra­hoik­si. Mut­ta saa­me­lai­sil­la oli syynsä. Mikä pidät­te­lee, jos pa­ha pää­see taas ih­mis­ten il­moil­le?
Vas­ta­voi­mak­si yli­luon­nol­li­sel­le uhal­le aset­tuu kou­luikäi­nen Pie­ta­ri, jo­ka nä­kee ton­tun jäl­kiä pi­ha­pii­rissään. Poi­ka on otol­li­sin uh­ri, mut­ta yllättäen saa­liis­ta ke­hit­tyy­kin metsästäjä. Pie­ta­rin neu­vok­kuus voi­si pe­las­taa ympä­rillä ah­neuk­sis­saan sähläävät kylän­mie­het ka­tast­ro­fil­ta. Ja siinä si­vus­sa ko­ko Kor­va­tun­tu­rin, jou­lus­ta pu­hu­mat­ta­kaan.
Ra­re Ex­port­sin ai­noa nai­nen on El­sa, se­kin vain ni­menä Pie­ta­rin hätä­pu­he­lu­lis­tal­la. Pois­sao­lo ker­too pal­jon Poh­jo­lan tont­tu­sa­kin puut­tees­ta, kai­puus­ta ja toi­veis­ta. Rat­kai­su on pe­rus­tel­tu.
R.E. välttää roh­keas­ti ris­kin ot­taen nuo­ril­le mie­soh­jaa­jil­le tyy­pil­li­sen pu­ber­teet­ti­sen ac­tion­ku­vas­ton. He­lan­der ei py­ri vauh­ti­vei­kok­si kuin köyhän mie­hen Mic­hael Bay. Pys­syjä kä­pis­tellään, mut­ta pa­mauk­sis­sa pidä­tellään. Vaa­ran tun­tu ja nau­ru­kin ra­ken­ne­taan pe­rin­tei­sel­le kau­hu­tee­mal­le. R.E. saa vä­kevän tun­nel­man­sa mui­nai­sen kum­mun hau­ta­rau­han häi­rinnästä. Tun­nel­maa kas­va­te­taan verk­kai­ses­ti, yllä­tyk­siin ei kii­reh­ditä. He­lan­der ei ha­lua kou­kut­taa kat­so­jia hal­voil­la te­ho­kei­noil­la tai säikäy­tyk­sillä.
Pie­ta­rin hen­kilö­ku­vaan kes­ki­tytään, sa­moin isän ja po­jan suh­tee­seen. Pa­ri­roo­lis­sa näyt­te­levät oi­kea isä ja poi­ka, millä on mer­ki­tystä on­nis­tu­mi­sel­le. Pääo­sis­sa ovat kar­hean­herkkä Jor­ma Tom­mi­la ja Ska­vabö­len po­jis­ta­kin tut­tu, hie­nos­ti läsnä ole­va ja il­meikäs On­ni Tom­mi­la. Oh­jaa­ja ta­voit­taa lap­sen maail­man just eikä mel­kein, mikä on nä­ky­nyt jo He­lan­de­rin mai­nostöistä. It­seop­pi­neen oh­jaa­ja-kä­si­kir­joit­ta­jan suu­rin valt­ti on­kin lap­sek­kuus. Sen in­to, us­ko ja toi­vo osoit­ta­vat rak­kaut­ta elo­ku­vaan ja kieh­to­vaan ta­ri­naan. Kat­so­ja ei voi ol­la vai­kut­tu­mat­ta.
Da­lin herä­tys­kel­lo
On­ni, että oh­jaa­jae­no on va­lin­nut Pie­ta­rik­si si­sa­ren­poi­kan­sa. On­ni Tom­mi­la, 10, on on­nis­tu­neim­pia elo­ku­va­lap­sia, mitä mistään löy­tyy. Pie­ta­ri vetää na­rus­sa ku­lah­ta­nut­ta peh­mo­le­lua ja pu­keu­tuu vaa­ran uha­tes­sa kypärästä, lätkä­suo­juk­sis­ta ja pah­vis­ta koot­tuun pans­sa­riin. Lop­pu­tu­los muis­tut­taa jo­tain ani­maa­tio Rau­tajä­tin ja Bio­nic­le-uk­ke­lin vä­liltä.
Lap­sen lo­giik­ka on au­ko­ton ku­ten pans­sa­ri­kin. Pait­si pu­kil­ta, va­rus­tus suo­jaa selkä­sau­nal­ta. Sitä Pie­ta­ri ei är­tyisältä, mut­ta hyvältä isältään ole vielä saa­nut, kat­so­ja us­koo ja toi­voo, Mut­ta isot po­jat ovat uhas­ta ker­to­neet ja van­has­ta puk­ki­kir­jas­ta on se­lat­tu pe­lot­ta­via ku­via. Ai­het­ta­kin selkä­sau­nal­le on il­mas­sa.
He­lan­de­rin ideat ovat syötävän hy­viä. Lap­sen haa­voit­tu­vuus – kylmäl­le, su­sil­le, pu­kil­le – ko­ros­tuu jo en­nen kuin pans­sa­ri pue­taan, kun Pie­ta­ri kä­ve­lee pal­jain ja­loin isänsä teu­ras­ta­mol­le, lun­ta, pak­kas­ta ja vaa­ro­ja uh­ma­ten. Yö­vah­dis­sa ul­la­kol­la poi­ka yrittää pys­syi­neen py­syä he­reillä ns. Da­lin herä­tys­kel­lol­la. Maa­la­ri­gu­ru­han väit­ti nuk­ku­van­sa vain sen ajan, kun kä­dessä ole­va lu­sik­ka ir­toaa ot­tees­ta ja ko­lah­taa lat­tiaan. Pie­ta­ril­la on oma so­vel­lus, jo­ka toi­mii sa­maan ta­paan – pait­si tie­tys­ti tär­keimmällä het­kellä.
O­ras­maa tal­tioi sä­vykästä luon­to­ku­vaa. Sil­ti fil­mi-Lap­pi tun­tuu vie­raal­ta. "Kor­va­tun­tu­ri" on­kin ku­vat­tu Nor­jas­sa. Sil­ti val­koi­nen lu­mi, metsän puut, kylmä ja pi­meä ovat kai­kil­le yh­tei­siä, ais­tit­ta­via ja tun­nis­tet­ta­via asioi­ta. Va­lot, var­jot ja vä­rit on vii­meis­tel­ty otok­siin har­ki­ten. Jois­sa­kin ku­vis­sa näyttäi­si ole­van ker­ros kul­tapö­lyä­kin, niin tun­nel­mal­li­sia ne ovat. Pie­ta­rin kypärän muo­vi­nen pu­na is­kos­tuu jou­lui­se­na mie­leen siinä missä tu­van juh­lapöydän hal­vat kynt­tilät, kun isä ja poi­ka is­tu­vat köyhän jou­lua­te­rian ää­rel­le.
Ra­re Ex­ports on par­haim­mil­laan ideois­saan, hah­mois­saan ja He­lan­de­rin vi­sion tin­kimättömässä to­teu­tuk­ses­sa. Mu­ka­na on vah­vaa, spiel­ber­giaa­nis­ta sa­tu­seik­kai­lun hoh­toa. E.T. -fil­min po­jan ja alie­nin suh­de nä­kyy tässä kään­tei­senä Pie­ta­rin sel­vittäessä kum­mal­lis­ta jou­lu­sa­lai­suut­ta. Ih­me­pe­las­tuk­set, fan­ta­sian heh­ku ja elo­ku­va­lu­moi­set avai­no­tok­set il­mentävät Spiel­ber­gin vai­ku­tus­ta vah­vas­ti.
Pa­rin mil­joo­nan bud­jet­ti on suo­mi­fil­missä kun­nioi­tet­ta­va pe­rus­ta. Hol­lywoo­din jäl­keä sillä ei ihan saa. Suu­ret efek­tit, tun­tu­rin räjäy­tyk­set, Pie­ta­rin il­ma­len­not ja di­gi­taa­li­sil­ta mais­tu­vat jouk­ko­ku­vat ton­tuis­ta jäävät en­si nä­kemältä vai­kut­ta­vi­na­kin jo­ten­kin kes­ken­te­koi­sik­si. Kään­teet, ku­ten Pie­ta­rin tart­tu­mi­nen oh­jak­siin ja pää­pi­run pal­jas­tu­mi­nen vii­mei­sen luu­kun ta­kaa, kai­pai­si­vat vähän enemmän fil­mil­listä puh­tia. Osak­si hie­noi­nen vetämättö­myys joh­tuu var­mas­ti tuo­tan­non pie­nuu­des­ta, mut­ta osak­si siitä, että vil­leim­piä ideoi­ta ei ole ja­los­tet­tu täsmäl­li­sik­si ku­va­sar­joik­si tai to­teu­tet­tu us­kot­ta­vas­ti is­ke­villä rep­lii­keillä tai näyt­te­lijäoh­jauk­sen pie­tee­tillä.
Haus­kaa ol­la tont­tu­mies?
Lap­sil­ta kiel­let­tyä elo­ku­vas­sa on vain vi­ro­lai­sen Pee­ter Ja­ko­bin pi­rul­li­nen tont­tu­hah­mo. Sil­ti en suin sur­min­kaan toi­voi­si, et­teivät Pie­ta­rin ikäi­set pää­se kat­so­maan täl­lais­ta jou­lue­lo­ku­vaa, jos­sa kui­ten­kin on sydän pai­kal­laan. Ko­ko­nai­suu­den ja te­hok­kuu­den kan­nal­ta pie­nenä vir­heenä voi pitää sitä, että vah­vas­ta vi­hol­li­ses­ta huo­li­mat­ta kylän lap­set eivät tun­nu lain­kaan ole­van oi­keas­ti vaa­ras­sa. Pie­ta­rin uh­rau­tu­mi­nen­kin lo­pus­sa kuih­tuu tur­hak­si eleek­si.
He­lan­der ei näytä tietävän, mil­loin elo­ku­van­sa on val­mis. R.E. on syn­ty­nyt mai­nok­sen poh­jal­ta. Sitä ei oli­si tar­vin­nut tähän lop­pu­rat­kai­suk­si liittää. Fil­miin jää pa­ri­kin tur­haa häntää — vaik­ka kun­nia­no­soi­tus maail­man par­haal­le elo­ku­val­le Ci­ti­zen Ka­nel­le (1941) on tie­tys­ti sinänsä pai­kal­laan.
He­lan­de­rin työtä on kii­tel­ty siitä, et­tei se jäl­jit­te­le ul­ko­mai­sia. Ar­vos­te­li­jat eivät oi­kein löydä ver­tai­lu­koh­tia. On­kin oi­keus ja koh­tuus, että Ra­re Ex­ports tu­lee jou­lu­puk­kibrän­din lu­va­tus­ta maas­ta eikä mistään muual­ta. Mut­ta pal­jon elo­ku­via näh­nyt yleisö up­poaa hel­pos­ti He­lan­de­rin fil­mi­viit­teel­li­seen maail­maan.
E­ris­tet­ty yh­teisö elää lu­men ja jään au­tioit­ta­mas­sa pa­rak­ki­kylässä tun­te­mat­to­man pe­lon kes­kellä. Tut­tua ku­vas­toa­han se on jo John Car­pen­te­rin The Thin­gistä (1982) uu­dem­piin zom­bie-fil­mei­hin. Pu­kin juu­rien et­sintä Pie­ta­rin löytä­mistä van­hois­ta kir­jois­ta muis­tut­taa Po­lans­kin Yh­deksättä port­tia (1999). Kor­va­tun­tu­rin on­ka­lo avau­tuu tut­ki­joi­den edessä mus­ta­na ja mys­ti­senä kuin Kub­ric­kin 2001: Ava­ruus­seik­kai­lun (1968) mo­no­liit­ti. ITE-tai­teel­lis­ten fan­ta­sianä­ky­jen to­teut­ta­ja­na He­lan­der on myös (nyt­tem­min taan­tu­neen) M. Night Shya­ma­la­nin su­kua.
Ra­re Ex­port­sin ko­ti­mai­sia edeskäy­piä ovat poh­joi­set seik­kai­lut Po­jas­ta ja il­vek­sestä (1998) ai­na Lap­pi-kau­hu­gen­ren syn­nyttä­nee­seen Val­koi­seen peu­raan (1952). Jack Wi­ti­kan ja Aa­pe­lin klas­si­kon Pik­ku Pie­ta­rin pi­han (1961) kans­sa Ra­re Ex­port­sil­la on jo­ta­kin yh­teistä. Mo­lem­mat elo­ku­va­ta­ri­nat an­tau­tu­vat pie­nen po­jan maail­mal­le, huo­ku­vat tur­val­lis­ta yh­teisöl­li­syyttä ja mo­lem­pien Pie­ta­rei­den pi­ha­pii­ristä äi­ti on pois­sa.
He­lan­de­ris­ta odo­te­taan uut­ta Har­li­nia. Omapäi­nen it­sensä to­teut­ta­mi­nen ja ryöp­pyävät vi­suaa­li­set ideat te­kevät heistä so­pi­via ver­rok­ke­ja. Kum­pi­kaan ei osai­si ol­la te­kemättä elo­ku­via, sen nä­kee heidän töistään. Ris­kinä mo­lem­mil­la ovat Hol­lywoo­din ihan­teet, ame­rik­ka­lai­sen elo­ku­van­teon ku­lut­ta­vat lait ja kan­sainvä­li­sen bis­nek­sen komp­ro­mis­sit. Pa­him­mil­laan ne joh­ta­vat oh­jaa­jan help­poi­hin rat­kai­sui­hin, mai­nos­ku­vas­toon ja gly­se­rii­ni­kyy­ne­liin.
He­lan­de­rin en­sie­lo­ku­van suh­teen sitä pel­koa ei ole. Ra­re Ex­ports ei ehkä ole vuo­den pa­ras ko­ti­mai­nen, mut­ta on se har­vi­nais­ta herk­kua. (HB)
24/12/2010

Traileri

Tämä video on ehkä jo poistettu YouTube:sta. Kokeile kuitenkin?

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy