”Jään ai­ka” on ai­na­kin eu­roop­pa­lai­ses­ta näkö­kul­mas­ta tal­vel­la 2016 ajan­koh­tai­sem­pi kuin te­koai­ka­naan. Sitä on­kin näh­ty vii­me ai­koi­na te­le­vi­sion ”­hal­pis­ka­na­vil­la”.

Mik­sei se ole ajan­koh­tai­nen myös Yh­dys­val­lois­sa, missä pre­si­dent­tieh­do­kas­kam­pan­jaan­sa käyvä Do­nald Trump kieltäi­si mus­li­mien maa­han­tu­lon. Jo­ka ta­pauk­ses­sa muis­ta kas­vi­huo­neil­miöön pe­rus­tu­vis­ta ka­tast­ro­fie­lo­ku­vis­ta poi­ke­ten se ei hor­ju­ta län­si­mai­ta, vaan pa­laa sin­ne, missä ih­mis­kun­ta Cro-Mag­non –ai­kaan it­se asias­sa sel­viy­tyi su­ku­puu­tol­ta.

A­ra­bian man­ner­laat­ta järk­kyy ja mul­lis­taa il­mas­ton Pu­nai­sen me­ren mo­lem­min puo­lin. Ame­rik­ka­lais­per­he pe­las­tuu het­kessä ark­ti­sek­si muut­tu­nees­ta Egyp­tistä ta­vat­tuaan Jor­da­nian puo­lus­tus­mi­nis­te­rin po­jan. Tämä saa sa­tel­liit­ti­pu­he­li­mel­laan jär­jes­tet­tyä len­toyh­tey­den. Al­kaa mat­ka sees­tei­sim­mil­le seu­duil­le. Tar­vi­taan ih­mis­ten vä­listä yh­teis­työtä ja em­pa­tiaa.

E­lo­ku­van pa­ras puo­li on se, että se saa poh­ti­maan Eu­roo­pan pa­ko­laisk­rii­siä hie­man uu­sin aja­tuk­sin. Ikävä kyllä tuo­tan­to­pa­nok­set ovat ol­leet keh­noh­kot, kä­si­kir­joi­tus muis­tut­taa huo­non 1950-lu­vun poi­ka­kir­jan juo­nen­kul­kua ja näyt­te­lijöi­den suo­ri­tuk­set ai­heut­ta­vat myötähä­peää. Si­vuo­sat pe­laa­vat, mut­ta ydin­per­he jäy­kis­te­lee. Toi­min­ta ja draa­ma jäävät har­ras­ta­ja­ta­sol­le.