Kino - Arvostelu

Benjamin Buttonin uskomaton elämä

The Curious Life of Benjamin Button 

Brad Pitt antaa maskin näytellä elokuvassa Benjamin Button. Oscar-palkittu naamioitsija Greg Cannom vanhentaa myöhemmin myös Harlinin Mannerheimin
Brad Pitt antaa maskin näytellä elokuvassa Benjamin Button. Oscar-palkittu naamioitsija Greg Cannom vanhentaa myöhemmin myös Harlinin Mannerheimin

Tiedän, mitä Homer Simpson sanoisi Benjamin Buttonin uskomattomasta elämästä, joka keräsi kolmetoista Oscar-ehdokkuutta, mutta voitti niitä vain lavastuksesta, maskeerauksesta ja kuvatehosteista. Itse katsojana tunsin vanhenevani monella vuodella ohjaaja David Fincherin loputtomasti tahkoavan kuvitteellisen elämäntarinan äärellä.

Benjamin Button kertoo miehestä, jonka elinkaari kulkee päinvastoin kuin meillä muilla. Pohjana on kirjailijamestari F.Scott Fitzgeraldin kriittinen elämänmuodon ja ajankuvan satiiri, joka ilmestyi novellina 1921. (Suomentamaton alkuteos löytyy Googlen Teoshausta.)

Kolmituntisena elokuva vanuttaa aihetta alkutekstin iskevyydestä lavean nostalgiseksi ja itkuiseksi melodraamaksi. Benjamin Button on Forrest Gumpin tyyppinen sankari vastoin tahtoaan. Ei Fincherin filmistä silti synny jälkimmäisen kaltainen viihdyttävä pikareski, vaan pelkkä pittoreski silmän ilo.

Brad Pitt ei pääse Buttonina loistamaan, koska maski nousee elokuvan tähdeksi. Päähenkilöllä ei myöskään ole muita ominaisuuksia kuin erikoisuutensa. Button syntyy vanhuksena ja ikääntyy lapsuuteen. Silti tarinan naiset sulavat miehen ryppyisissä käsissä.

Maskit pääosassa

Kenties Buttonin elokuvallinen lauhkeus on hyvitystä niille, jotka saivat painajaisia Fincherin Se7enistä? Luotuaan hienon filmin, ohjaaja tekee seuraavaksi jotain kliinistä ja tyhjänpäiväistä. Se7enin perässä tuli The Game ja Fight Clubin jälkeen Panic Room. Nyt lattea Button seuraa erinomaista Zodiacia.

Greg Cannomin maskeeraus on vaikuttavaa ja ikäkausien kuvamanipulointi uskomatonta. Silti hämmästys muuttuu haukotukseksi. Tarinan ja henkilöidenhän tässä piti olla pääasia? Jollei kyseessä ole kauhu tai muu fantasia, yletön naamiointi ja digitaalinen ulkonäön muokkaus vain haittaavat näyttelijää ja tulevat katsojan ja elokuvakerronnan väliin.

Vanhemmissa filmeissä ei haittaa, että langat näkyvät. Se hyväksytään filmin ja yleisön välisenä sopimuksena. Citizen Kanessa 25-vuotias Orson Welles ikääntyy vahanukkemaiseksi, mutta klassikko pysyy koossa. Pienessä suuressa miehessä Dustin Hoffman on vakuuttava satavuotias intiaanivanhus. Digivallankumouksen jälkeen katsojan on vaikeampi antaa anteeksi. Hienovarainen keinovanhentaminen on erityisen hankalaa. Se nähtiin niinkin hyvissä elokuvissa kuin Tunnit ja Brokeback Mountain. Arkiuskottavuutta tavoitteleva Benjamin Button on huono esimerkki elokuvarealismin ja filmifantasian rinnakkaiselosta. Jos syö kummastakin kupista, voi maha mennä sekaisin.

Tunnesiirapin tsunami

Fincher on valinnut elokuvaansa nykyfilmin omaperäisimmät ja vahvimmat naiset, brittiläisen Tilda Swintonin ja australialaisen Cate Blanchettin. Swinton on erinomainen, mutta Blanchettin rooli on heikoin, mitä häneltä on nähty. Nelikymppisen nuorentaminen posliinikasvoiseksi tytön hupakoksi on näyttelijän kannalta nolostuttavaa. Blanchett ottaa asentoja 40-luvun balettitähtenä, mutta yritys kalpenee Punaisten kenkien kaltaisen tanssiklassikon rinnalla. Sairaalavuoteen vanhuksena en Blanchettia tunnistanut. Kuolevan viime henkosten uuvuttava kelaaminen läpi filmin tuo lisää jäseniä eutanasiayhdistykseen.

Fincherin olisi kannattanut suitsia käsikirjoittaja Eric Rothin rönsyt ja pysyä Fitzgeraldin alkutekstissä. Käyttämällä kehyskertomuksena Katrina-hurrikaanin tuhotulvia New Orleansissa, Fincher ja Roth tekevät mauttoman sentimentaalista Titanic-viihdettä. Aidoista kärsimysnäytelmistä puristetaan tekokyyneliä. Kun Pitt ja Blanchett joutuvat jossain Aasiassa ravintolan terassilla rankkasateeseen, katsoja odottelee tsunamia vierailevaksi tähdeksi.

Benjamin Button ei näytä ja kerro, vaan osoittaa ja selittää. Takautumiin laskostuvat kuvat puhutaan kertojan äänellä puhki. Kohottuneisiin hetkiin rahdataan kolibri ja sen siiveniskut elon äärettömyyden symboliksi. Alexandre Desplatin siirappisen musiikin alleviivauksista huolimatta kertomuksen viesti jää epäselväksi.

Kehityskaarensa päässä Benjamin Button on lysähtänyt pieneksi. Ryhti on huono, naamalla näppylöitä, ajatukset hajamielisiä. Hoitajat sanovat, ettei Button enää pidä koskettelusta. Dementiaa epäillään, mutta tavalliselta puberteetilta se maistuu.

Boooooooring!, sanoisi Homer. (HB)

DVD-Opas.fi

Tekijät

Ohjaaja: David Fincher
Pääosissa: Brad Pitt Cate Blanchett Tilda Swinton
Tarina: Eric Roth Robin Swicord F. Scott Fitzgerald
Kuvaus: Claudio Miranda
Musiikki: Alexandre Desplat

Kommentit

Voit kommentoida elokuvia nimettömästi tai kirjautumalla sisään mm. Facebook tai Twitter tunnuksillasi.
blog comments powered by Disqus
Kommentointi on yhä testikäytössä, jos kohtaat ongelmia ilmoita siitä meille yhteydenottolomakkeella.

Ilmoitus

Tekniset tiedot

Vuosi: 2008Kesto: 169 minuuttia
Julkaisija: Warner Bros 
  
 
Ikäraja:
(11)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikärajamerkintäuudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 11 vuotta.
    

Genre

© Heinäpään Viestintä Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat maahantuojalle (Warner Bros) ellei toisin mainita.
Toteutus:Viestintäratkaisut Webmaster Kirjaudu sisään