Ram­boa mat­ki­va hep­pu (T­he Rock) pa­laa ko­ti­kau­pun­kiin­sa ja nä­kee asioi­den muut­tu­neen huo­nom­paan suun­taan, kun van­ha sa­ha on sul­jet­tu ja kaik­ki seu­dun toi­min­ta on lui­hun ka­si­non­vetäjän kä­sissä. Hep­pu tu­tus­tuu kau­pun­gin jäl­jellä ole­viin pal­ve­lui­hin, en­sin st­rip­pa­rei­hin ka­si­nol­la, sit­ten sai­raa­laan, van­ki­laan ja oi­keus­sa­liin asian­mu­kai­ses­sa jär­jes­tyk­sessä.

Tässä yri­tetään yh­distää kaik­ki pa­ha yh­teen vi­hol­li­seen, jon­ka an­ne­taan ymmärtää ole­van yk­sin vas­tuus­sa kau­pun­gin ala­sa­jos­ta ja jo­pa huu­mei­den myyn­nistä. Jär­ki on to­ki syytä sysätä tässä si­vuun, mut­ta sil­ti on pak­ko ih­me­tellä, kuin­ka mon­ta vuot­ta pa­hik­sen on täy­ty­nyt tro­ka­ta huu­mei­ta pik­ku­kylänsä väestöl­le saa­dak­seen os­tet­tua edes käyttämänsä Porsc­he – il­man au­to­ve­roa tai ei. Naii­vi, hölmö ja kli­sei­nen, mut­ta yhtä­kaik­ki viih­dyttävä toi­min­tapläjäys, jo­ka is­tuu yl­peäs­ti aiem­pien gen­rensä edus­ta­jien jouk­koon. Si­vuo­sas­sa MTV:n Jac­kas­sin John­ny Knox­vil­le. Pe­rus­tuu löyhäs­ti to­si­ta­ri­naan, jos­ta on teh­ty fil­ma­ti­soin­te­ja sa­mal­la ni­mellä jo 30 vuot­ta sit­ten.