Kuin rai­vo härkä ker­too pal­jon mie­hen sisällä pa­la­vas­ta vä­ki­val­las­ta, jo­ta ei voi enää tu­kah­dut­taa sillä ta­voin kuin luo­ja sen tar­koit­ti. Agg­res­sio­ta tut­kit­taes­sa pitää pa­la­ta tämän jäl­keen ai­na al­kuih­mi­sen ai­koi­hin.

Yk­si rat­kai­su on nyrk­kei­ly­kehä. Ja­ke La Mot­tal­le sekään ei riittä­nyt. Pa­ras­ta Scor­se­sea, pa­ras­ta De Ni­roa.

Kuin rai­vo härkä oli 1980-lu­vun alun ai­noa elo­ku­va, jo­ka oli suo­ras­taan pak­ko mennä kat­so­maan elo­ku­va­teat­te­ris­sa, vaik­ka vii­kon­lop­pu­na oli­si voi­nut tehdä muu­ta­kin mu­ka­vaa Muis­taak­se­ni kä­vin kat­so­mas­sa tämän juu­ri tai­de­teol­li­sen elo­ku­vaa­ja­lin­jal­le ha­ke­van Jou­ko Seppälän kans­sa Kiis­to­lan teat­te­ris­sa. Fu­tis­ta OTP:n edus­tus­jouk­kuees­sa pe­laa­vat ka­ve­ri­ni oli­si­vat var­maan­kin sa­no­neet, että "hit­to, tämähän on mus­ta­val­koi­nen..."