Kesän kalk­ku­na, tu­li­han se sieltä. Jum­per on sel­lai­nen pa­him­mas­ta päästä. Re­surs­sit ovat ol­leet mel­koi­set, kos­ka ku­vauk­set ovat vaih­del­leet Det­roi­tis­ta Roo­maan ja Kii­nas­ta Kai­roon, mut­ta bud­jet­ti on kan­net­tu kai­voon.

S­ci­fi-vi­ri­tyk­sillä va­rus­tet­tu ai­he ker­too ih­mi­sistä, jot­ka pys­tyvät liik­ku­maan aja­tuk­sen voi­mal­la pai­kas­ta toi­seen. Jaun­taa­mi­sek­si kut­sut­tu idea on käy­tet­ty mo­nes­sa sci­fi-ro­maa­nis­sa ja te­le­por­taa­tio­kin jo Star Tre­kissä. Jum­pe­rei­ta jah­taa­vat eri­kois­jou­kot, tällä ker­taa pa­la­dii­nit, taas syö­vyttävät jo­kais­ta toi­min­tae­lo­ku­vaa.

Sa­la­ma­leik­kauk­sil­la teh­dyt koh­tauk­set, myötähä­peää ai­heut­ta­va dia­lo­gi ja täy­sin tyy­li­ta­jut­to­mat dra­ma­tur­gi­set rat­kai­sut saa­vat kat­so­jan her­mo­ro­mah­duk­sen par­taal­le.

Ehkä tästä pitää se lip­pa­lak­ki­kan­sa, jo­ka täyttää van­han be­ma­rin edestä taak­se.

Kai­ken hui­puk­si ta­juan vas­ta puo­len tun­nin päästä, mik­si pääo­sa­ne­sittäjä tun­tuu niin sietämättömältä. Hän on Ana­kin Skywal­ke­ri­na Star Wars kak­kos- ja kol­mo­sas­sa jo kat­so­jia ki­dut­ta­nut Hay­den Ch­ris­ten­sen. Oh­jaa­jan me­riit­tei­hin kuu­luu puo­les­taan Mr. ja Mrs. Smith, jo­ka är­syt­ti ai­koi­naan mil­tei yhtä pal­jon.