Rak­kaut­ta ja Anar­kiaa -fes­ti­vaa­lin oh­jel­mis­toon va­li­koi­tu­nut rans­ka­lais­do­ku­ment­ti Swag­ger haas­tat­te­lee pa­rii­si­laislä­hiössä asus­te­le­via lap­sia ja nuo­ria. Va­paa­na rön­syi­le­viä ta­ri­noi­ta li­mi­tetään on­nis­tu­nees­ti toi­siin­sa free­sin leik­kaus­tek­nii­kan kei­noil­la.

G­la­mou­ria lii­tetään har­voin lä­hiö­nuo­ri­soon. Swag­ge­rin kas­vuikäi­set tuo­daan esiin uto­pia­na. Nuo­ret ovat pu­keu­tu­neet vii­mei­sen pääl­le, kau­niit hy­myt le­viävät kas­voil­laan. Jäl­ki­työssä ku­va on kä­si­tel­ty kirk­kaas­ti, kuin is­tut­tai­siin kou­lu­ku­vas­sa.

Nuo­riin suh­tau­du­taan ai­kui­si­na. Heidän an­ne­taan vii­meis­tellä lau­seen­sa, kau­nis­te­le­mat­ta, ker­to­jaää­nen uu­pues­sa. Lä­hiön kas­va­tit avaa­vat sie­lun­sa elämästä, rak­kau­des­ta, tu­le­vai­suu­den­suun­ni­tel­mis­ta, ra­sis­mis­ta. Jos­pa me ai­kui­set­kin nä­ki­sim­me asiat näin kirk­kai­na, his­to­rian vää­ristämättä. (VA)