Yli 10 700 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Valkoinen kaupunki

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2007Kesto: 91 minuuttia
Julkaisija: Solar Films 
  
 
Ikäraja:
(15)
Kielletty alle 16-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 15 vuotta.
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Solar Films) ellei toisin mainita.

Elokuva

Tak­sin­kul­jet­ta­ja Ve­li-­Ma­tin al­le kou­luikäi­nen poi­ka Sant­tu pois­tuu ta­paa­mi­ses­ta nos­taen kä­tensä vielä vii­me ter­veh­dyk­seen.

Tak­sin­kul­jet­ta­ja Ve­li-Ma­tin al­le kou­luikäi­nen poi­ka Sant­tu pois­tuu ta­paa­mi­ses­ta nos­taen kä­tensä vielä vii­me ter­veh­dyk­seen. Aku Lou­hi­mie­hen elo­ku­vas­sa Val­koi­nen kau­pun­ki Rau­no Ron­kai­sen ka­me­ra seu­raa ko­ho­tet­tua pientä kättä, kun se ka­toaa isän sil­mistä toi­seen huo­nee­seen.
E­ron­nei­den van­hem­pien rii­tai­sa ta­paa­mi­nen lap­set kiis­ta­ka­pu­loi­na, on yk­si kos­ket­ta­vim­pia ja viiltä­vim­piä het­kiä vii­me vuo­den par­haas­sa ko­ti­mai­ses­sa. Val­koi­nen kau­pun­ki to­sin jäi il­man par­haan elo­ku­van Jus­sia vii­me sun­nun­tain pal­kin­to­se­re­mo­nias­sa. Hie­man epä­loo­gi­ses­ti, sillä Lou­hi­mie­hen elo­ku­va­han kerä­si tun­nus­tuk­si­na par­haan oh­jaa­jan, Paa­vo Wes­ter­ber­gin ja Mik­ko Kou­kin kä­si­kir­joi­tuk­sen, sekä nais- ja miespääo­san esittä­jien­kin Jus­sit.
Vii­den­nen Jus­sin fil­mi sai Sa­mu Heik­kilän leik­kauk­ses­ta. Ai­van an­sai­tus­ti sen­kin. Sillä Sa­mu Heik­kilä ”­pe­las­taa” pik­ku­po­jan (Sant­tu Nuu­ti­nen) kä­den hei­lau­tuk­sen vielä ker­tauk­se­na Val­koi­sen kau­pun­gin lop­pu­ku­viin. Ky­seessä on vuo­den 2006 ker­to­vin ja kau­nein, jäl­jit­te­lemättö­min ja ai­doin suo­mi­fil­min yk­sittäi­nen otos. Lap­sen ele pa­lau­tuu isän muis­toi­hin tämän is­tues­sa van­ki­sel­lissä vä­ki­val­ta­ri­kok­ses­ta tuo­mit­tu­na.
Ve­li-Ma­tin ja Han­nan avioe­ro on isän osat­to­muut­ta ja äi­din roo­lia ko­ros­ta­van so­vit­te­li­jan (Pert­ti Sve­holm) rep­liik­kejä myö­ten kuin tämän päivän mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­sis­ta. Tar­kas­ti kuin ajo­piir­tu­ri Val­koi­nen kau­pun­ki osoit­taa suo­ma­lai­sen mie­hen suo­rim­man rei­tin pie­nistä hor­jah­duk­sis­ta syrjäy­ty­mi­sen syök­sy­kier­tee­seen. Tässä Ve­li-Ma­tin lu­mi­pal­lo­na pai­su­vat on­gel­mat tuo­vat mie­leen Pa­han maan vää­ren­ne­tyn se­te­lin tu­hoa tuot­ta­van kier­to­ku­lun.
Suo­men lef­fa­ka­ka­rat
Yk­sin­ker­tais­ta­mi­sen vaa­ran Lou­hi­mies välttää hou­kut­te­le­mal­la näyt­te­lijöistään, niin lap­sis­ta kuin ai­kui­sis­ta, esiin elämän­ma­kui­set ja pal­jaat osa­suo­ri­tuk­set. Jan­ne Vir­ta­sen esittämä Ve­li-Mat­ti on kilt­ti kuin uh­ri­lam­mas, kun­nes naa­pu­rin (Ju­ha Vei­jo­nen) ajat­te­le­ma­ton käytös sysää hä­net yli ra­jan. Mut­ta ei Su­san­na An­te­roi­sen Han­na-vai­mo­kaan ole näy­telmän kon­na, vain ih­mi­nen, jo­ka ha­vah­tuu vaa­ti­maan elämältä jo­tain muu­ta kuin saa­nut. Eri­lais­ten ajat­te­lu­ta­po­jen, mie­hen ja nai­sen ha­lu­jen ja tar­pei­den yh­teentörmäyk­set, pe­rik­si an­not ja ir­ti riistäy­ty­mi­set Ve­li-Ma­tin ja Han­nan van­ki­la­ta­paa­mi­sis­sa, ovat elo­ku­van vä­ke­vintä an­tia.
Val­koi­ses­sa kau­pun­gis­sa saa­vat ar­voi­sen­sa kä­sit­te­lyn ti­lan­teet, jois­sa elämä lyö ras­kaim­mal­la kä­dellä. Berg­ma­nin fil­mien ih­mis­suh­tei­ta re­pivät vi­han ja rak­kau­den ris­ti­rii­dat, Kies­lows­kin Kym­me­nen käs­kyn ar­ki­ku­vauk­sen sel­keys, Hitch­coc­kin Väärän mie­hen van­ki­la­ku­vauk­sen ek­sis­ten­tia­lis­ti­nen ah­dis­tus ja Bres­so­nin lop­pu­ku­vien an­ka­ra kirk­kaus tun­tu­vat suo­dat­tu­neen äi­din­mai­dos­sa fil­min te­kijä­ryhmän ta­paan aja­tel­la elo­ku­val­li­ses­ti.
Lou­hi­mie­hessä on löy­tyy suo­ma­lai­soh­jaa­ja, jo­ka ei ha­lua kek­siä ruu­tia uu­des­taan. Hän tun­tee ja tun­nus­taa elo­ku­van (ja muun tai­teen) klas­si­kot ja ke­hittää il­mai­suaan edeltä­jistään tie­toi­se­na.
70-lu­vul­la pu­hut­tiin ”­lef­fa­ka­ka­rois­ta” (mo­vie brats), joi­ta oli­vat lu­paa­vim­mat nuo­ret ame­rik­ka­lai­set elo­ku­van­te­kijät, ku­ten Spiel­berg, Lu­cas, Scor­se­se ja kump­pa­nit. Ha­ke­mat­ta tu­lee mie­leen, että tämän het­ken suo­ma­lai­sia lef­fa­ka­ka­roi­ta ovat oh­jaa­ja Aku Lou­hi­mies, kä­si­kir­joit­ta­ja Paa­vo Wes­ter­berg ja näyt­te­lijä-kä­si­kir­joit­ta­ja Mik­ko Kou­ki, jot­ka toi­sin kuin ta­hoil­laan toi­mi­neet ul­ko­mai­set edeltäjänsä, pon­nis­te­le­vat sa­man, yh­tei­sen elo­ku­van hyväk­si.
Val­koi­nen kau­pun­ki on jo saa­vu­tus, mut­ta en­nen kaik­kea se on tie eteenpäin. (HB)
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy