Toi­sen vuo­si­tu­han­nen Quad­rop­he­nias­sa ha­ka­taan ka­ve­ria, mut­ta vas­tak­kain eivät ole enää mo­dit ja roc­ker­sit. Yh­den v:n Nick oh­ja­si elo­ku­van mie­len­kiin­toi­ses­ta ai­hees­ta, Bri­tan­nian luok­kayh­teis­kun­nan mädän sydä­men sel­keästä il­men­tymästä, jal­ka­pal­lo­hu­li­ga­nis­mis­ta.

E­lo­ku­van pa­ras puo­li on se, kuin­ka se ku­vaa kes­ki-ikäis­ten mies­ten val­taa pu­ber­teet­ti-ikäi­siin. Huo­les­tut­ta­vin­ta on huu­me­ra­han luo­ma vai­ku­tus työväen­luo­kas­sa. Lo­pul­ta taus­tal­ta löy­tyy vuo­si­tu­han­ti­nen aris­tok­ra­tia, jo­hon vii­ta­taan vain yh­den kri­ket­ti­mai­lan ver­ran.

Kuu­lun teo­rian mu­kaan van­ho­jen mies­ten yh­teis­kun­ta on ai­na vi­han­nut nuo­ria mie­hiään. Nyt ei heitä var­ten ole jär­jes­tettä­vissä edes so­taa. Syy ja seu­raus –­suh­de jää kat­so­jan har­teil­le, mikä voi ol­la tämän elo­ku­van voi­ma tai heik­kous. Fu­tis­ta nähdään suu­rin piir­tein kak­si se­kun­tia. Pe­rus­tuu John Kin­gin ro­maa­niin.