Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Muukalainen

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2008Kesto: 105 minuuttia
Julkaisija: Sandrew 
  
 
Ikäraja:
(13)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 13 vuotta.
VET: A-51644  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Sandrew) ellei toisin mainita.

Elokuva

Muu­ka­lai­ses­sa nuo­ri poi­ka tar­vit­see äi­tinsä läm­mintä käm­mentä pie­luk­sek­si pii­lot­taak­seen pie­nen päänsä pa­hal­ta maail­mal­ta.

Muu­ka­lai­ses­sa nuo­ri poi­ka tar­vit­see äi­tinsä läm­mintä käm­mentä pie­luk­sek­si pii­lot­taak­seen pie­nen päänsä pa­hal­ta maail­mal­ta. Isä is­tuu van­ki­las­sa ja syrjäi­nen elo maa­til­kun va­ras­sa on ko­vaa. Kun muu­ka­lai­nen – ehkä isän ri­kos­to­ve­ri – as­tuu pi­haan, on ri­kok­sen ja rak­kau­den vink­sah­ta­nut kol­miod­raa­ma val­mis.
Van­ki­la­vie­rai­luil­la poi­ka toi­mii isän kus­ki­na. Mut­ta mil­le? Ja mitä on kät­ket­ty kal­lioi­den kes­kel­le, metsäläh­teen poh­jal­le? Se on isän ja po­jan sa­lai­suus, mut­ta kä­sittääkö nuo­ri isän oh­jeet sit­ten­kin vää­rin? Me­neekö poi­ka tot­te­le­mi­ses­sa ja per­heyh­tey­den suo­je­lus­sa liian pitkäl­le?
Muu­ka­lai­ses­sa on vä­hemmän rep­liik­kejä kuin Kau­rismäellä. Kes­kus­hen­kilön myk­kyys hei­jas­tuu mykkäe­lo­ku­van es­te­tiik­kaan, jo­ta kun­nioi­te­taan gra­mo­fo­nin säestämällä tans­sil­la. Juk­ka-Pek­ka Val­keapään oh­jaa­ma ja Val­keapään ja Jan Forsströ­min kir­joit­ta­ma Muu­ka­lai­nen kes­kit­tyy vä­keväs­ti fil­mi­ker­ron­nan yti­miin.
Yh­teis­työe­lo­ku­vil­la on huo­no mai­ne, mut­ta suo­ma­lais­ten, vi­ro­lais­ten, brit­tien ja sak­sa­lais­ten te­kemä Muu­ka­lai­nen on huo­mat­ta­va on­nis­tu­mi­nen. Meikäläis­ten oh­jaa­mas­sa ja kä­si­kir­joit­ta­mas­sa fil­mi­ta­ri­nas­sa pu­hu­taan suo­mea vä­lillä vie­raas­ti ko­ros­taen. Fil­min ta­pah­tu­mat si­joit­tu­vat ajat­to­man elo­ku­val­li­siin mie­len mai­se­miin pi­kem­min kuin kar­tal­le tai tar­kas­ti mää­ri­teltävään ai­kaan. Näyt­te­le­mi­sen ve­to­vas­tuu on suo­ma­lai­sil­la tsek­ki­vah­vis­tuk­sin.
Pää roo­lis­sa
Al­ku­teks­teissä Pa­vel Lis­kan ni­mi nä­kyy en­simmäi­senä. Eh­do­ton pää­roo­li on kui­ten­kin Itä­kes­kuk­ses­ta löy­de­tyllä 13-vuo­tiaal­la Vi­ta­li Bob­ro­vil­la, jo­ka mykkänä­kin kan­taa kat­seel­laan elo­ku­vaa alus­ta lop­puun. En­sie­siin­tyjän ole­mus muo­ka­taan kir­jai­mel­li­ses­ti päästä var­pai­siin oh­jaa­jan, kä­si­kir­joit­ta­jien ja ku­vaa­jan otol­li­sek­si ma­te­riaa­lik­si. Pää­roo­lis­ta voi pu­hua myös sik­si, että usein ku­vis­sa nä­kyy etua­lal­la po­jan pää, mo­nes­ti ta­kaapäin tai ylä­viis­tos­ta. Lä­hi­ku­vas­sa pään kääntä­mi­nen on tällöin vä­kevä efek­ti. Nis­kan tai­vu­tus viit­taa ku­van ul­ko­puo­lel­le, pois­sa nä­ky­vistä ole­vaan vai­kut­ta­jaan, jo­ka on kiin­nos­tuk­sen koh­de ja si­ten tär­keä mer­ki­tyk­sen an­ta­ja ja avaa­ja kul­loi­ses­sa­kin otok­ses­sa.
Bob­ro­vin venäläi­nen ni­mi ja ole­mus yh­dis­ty­neenä Muu­ka­lai­sen vi­suaa­li­seen il­mee­seen — ka­ru pi­ha­pii­ri, ra­pa­tut seinät, hä­my­metsä, jat­ku­va sa­de – vievät aja­tuk­set And­rei Tar­kovs­kiin. Ka­me­ra su­kel­taa kai­von poh­jal­le, li­puu vettä pit­kin, lap­sen näkö­kul­mal­la ja he­vo­sil­la on tär­keä mer­ki­tys. Po­jan koh­ta­lo, mie­hen tehtävä koh­tuut­to­mas­sa ti­lan­tees­sa, rin­nas­tuu Tar­kovs­kin Iva­nin lap­suu­den ohel­la en­ne­nai­kai­ses­ti van­hen­tu­vaan Alek­sei Kravc­hen­koon Elem Kli­mo­vin so­tae­lo­ku­vas­sa Tu­le ja kat­so. Muu­ka­lai­ses­ta ei sil­ti löy­dy Tar­kovs­kin fi­lo­so­fis­ta poh­din­taa eikä pa­ra­nor­maa­lia tai us­kon­nol­lis­ta mys­tee­riä. Val­keapää ei myöskään ta­voit­te­le Kli­mo­vin mo­niää­nistä mo­raa­lik­ri­tiik­kiä.
Sur­rea­lis­tis­ten sä­vy­jen kum­mi­na Muu­ka­lai­sel­le voi ol­la Buñuel. Emi­lia Ikä­hei­mon äi­ti nil­kut­taa jal­ka­tuen va­ras­sa kuin Tris­ta­na. Isä, Jor­ma Tom­mi­la, tait­taa sel­lissään ru­kous­kir­jan si­vut tu­pak­ka­pa­pe­rik­si tuo­den mie­leen Kuo­le­man puu­tar­han nuo­tio­koh­tauk­sen. Lä­hi­ku­vat hyön­tei­sistä ja ma­dois­ta muis­tut­ta­vat ne­kin es­pan­ja­lais­mes­ta­ris­ta, jo­ka oli myös Tar­kovs­kin suo­sik­ki.
Kum­mi­tus­jut­tu?
Val­keapää on kut­su­nut elo­ku­vaa sa­duk­si. Vi­ro­lai­sen He­le­na Tul­ven tark­kaan an­nos­tel­tu mu­siik­ki lois­taa metsä­koh­tauk­ses­sa, jos­sa he­vo­nen säikähtää. Tul­ven sä­ve­lien pu­hal­luk­sis­sa ja li­ver­ryk­sissä ais­tii jo­tain ja­pa­ni­lais­ta. Ker­to­muk­sen vii­meis­tel­tyä sym­bo­lis­mia voi­si­kin lä­hes­tyä ja­pa­ni­lais­tyy­li­senä kum­mi­tus­jut­tu­na, jos­sa nai­sen hiuk­sil­la on suu­ri mer­ki­tys. Mai­se­man us­va­ker­ros­ten ko­reog­ra­fia ja ko­ru­mai­suus ovat su­kua vaik­ka­pa Ko­bayas­hin Kwai­dan-ker­to­muk­sil­le.
E­lo­ku­van ei tar­vit­se ol­la rea­lis­ti­nen, mut­ta omas­sa maail­mas­saan sen tu­lee ol­la us­kot­ta­vam­paa kuin elämä. Ka­me­ran si­joit­ta­mi­nen läh­teen poh­jal­le mie­ti­tyttää. Se ver­tau­tuu kli­seeo­tok­siin ta­kan sisältä ame­rik­ka­lai­sis­sa fil­meissä. Ke­nen näkö­kul­mas­ta on ky­se? Mus­tia korp­pe­ja en­nus­merk­keinä oli­sin kar­si­nut ai­na­kin yh­den lin­nun ver­ran. Sääs­te­liäs, il­meikäs ää­ni­maail­ma sor­tuu pai­koin ää­nekkää­seen osoit­te­luun. Kaa­tu­mi­sia ja mui­ta hen­ki­sen sor­tu­mi­sen merk­kejä oli­sin hil­lin­nyt. Äi­din muo­to­ku­va jää vah­vo­jen mies­ten kes­kellä va­jaak­si ja lop­pu­puo­lel­la vä­ki­val­ta ko­ros­tuu lii­kaa eläin­ten teu­ras­tuk­sis­sa ja van­gi­tun ru­si­koin­nis­sa.
Gö­te­bor­gis­sa par­haa­na poh­jois­mai­se­na elo­ku­va­na pal­kit­tu Muu­ka­lai­nen on en­si­fil­mik­si poik­keuk­sel­li­sen hal­lit­tu. Tuo­mo Hut­rin jo­kai­sen ku­van voi­si ke­hystää. Ku­vauk­ses­sa kieh­too nä­kyvän rin­nal­la se, mikä pei­tetään. Tai­dok­kaas­sa ase­tel­mal­li­suu­des­saan fil­mi ei kuih­du kaa­va­mai­sek­si muo­to­ko­kei­luk­si. Se tun­kee muu­ka­lai­sen haa­vo­jen kaut­ta sisäe­li­miin ja saa kat­so­jas­sa ai­kaan fyy­si­sen vai­ku­tuk­sen. Pelkkä vil­kai­su voi yllättää sähköis­kun ta­voin. Po­jan ju­na­mat­kan töys­syt, mut­ta myös ta­jun­nan­vir­ran pai­na­jais­lo­giik­kaa nou­dat­ta­vat leik­kaus­rat­kai­sut tun­tee yleisö­kin ruu­miis­saan. (HB)
28/04/2009

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy