Oh­jaa­ja­mes­ta­rin vii­mei­nen elo­ku­va ei nou­se fil­mog­ra­fian kär­keen ja lie­nee ol­lut pet­ty­mys ai­ka­lais­kat­so­jil­le. Nyt siitä voi naut­tia juu­ri nii­den omi­nai­suuk­sien­sa ta­kia, joi­ta ai­koi­naan ih­me­tel­tiin. Ei kau­hua, vä­ki­val­taa saa­ti jän­ni­tystäkään, vaan sitä­kin enemmän ma­kaa­be­ria huu­mo­ria.

Pol­vei­le­va ta­ri­na ker­too hui­ja­ri­pa­ris­ta, jo­ka saa toi­mek­sian­non et­siä mil­joo­na­pe­rijää. Tehtävä osoit­tau­tuu eri­koi­sek­si, kun pe­ril­li­nen te­kee kaik­ken­sa, jot­ta häntä ei löy­dettäii­si.

Näyt­te­lijä­kaar­ti on jo­pa Hitch­coc­kin elo­ku­vak­si poik­keuk­sel­li­sen laa­du­kas. 1970-lu­vun alun kas­vois­ta mu­ka­na ovat li­ki kaik­ki kes­kei­set, yh­dys­val­ta­lai­set (tätä il­mai­sua ei sil­loin käy­tet­ty!) si­vuo­sa­ni­met eli luon­nenäyt­te­lijöinä an­sioi­tu­neet.