Poh­joi­saf­rik­ka­lai­nen dik­taat­to­ri (Sac­ha Ba­ron Co­hen) kut­su­taan YK:n yleis­ko­kouk­sen eteen tör­keistä ih­mi­soi­keuk­sien rik­ko­muk­sis­ta, joi­hin kuu­luu kaik­kea ur­hei­lu­ki­so­jen peu­ka­loin­nis­ta ydi­na­sei­den ke­hit­te­lyyn. New Yor­kin mat­kal­la miek­ko­nen me­nettää ku­lis­sien ta­kai­sen veh­kei­lyn tu­lok­se­na pait­si ruo­kot­to­man muh­kean par­tan­sa myös ko­ko val­ta­kun­tan­sa ja jou­tuu avut­to­ma­na suur­kau­pun­gin ka­duil­le. Oi­keu­tet­tu hal­lit­si­ja tai ei, on hä­nellä edessään kamp­pai­lu val­taan pa­luus­ta. Vas­toin kaik­kia odo­tuk­sia lä­peensä sek­sis­ti­nen ja it­se­rak­kaan ra­sis­ti­nen mies löytää it­sel­leen apu­voi­mia fe­mi­nis­ti-i­tu­hi­pistä (An­na Fa­ris) ja jo ker­ran te­loit­ta­mak­si luu­le­mas­taan ydin­fyy­si­kos­ta.

Jos Sac­ha Ba­ron Co­hen oli pidät­te­lemätön jo pik­ku­gan­gas­ta Ali G:nä, on hän nyt Kim Jong Ilin fa­nik­si tun­nus­tau­tu­va­na dik­taat­to­ri­na 10 ker­taa röyh­keäm­pi. Mikään ei ole pyhää ja läppä lentää kuin ri­pu­lis­sa kon­sa­naan, mut­ta maut­to­muuk­sia kä­si­tellään sil­ti mauk­kaas­ti ja haus­kas­ti. Huu­mo­ri on tulk­kin­sa näköistä, ja tässä mies on hyvässä ve­dos­sa. Myös ca­meoi­den lis­ta on pitkä ai­na Me­gan Fo­xis­ta Edward Nor­to­niin, eikä unoh­taa so­vi Ben Kings­leynkään pik­ku­roo­lia