13-vuo­tias Au­ro­re kie­mur­te­lee it­sesää­lin tus­kis­sa, mur­ro­siän mer­kit il­moit­te­le­vat läsnäo­los­taan. Kou­lu ei kiin­nos­ta, kun­nioi­tus van­hem­pia koh­taan me­ne­tet­ty, oma ul­ko­muo­to­kin on kaik­kea muu­ta kuin kau­neu­si­han­tei­den mu­kai­nen. Poi­kaystävä oli­si toi­ve­lis­tan kär­jessä, Au­ro­re kun ei vaan ole ha­lut­tu.

Täy­sipäiväi­sen tei­niangs­tai­lun se­kaan pil­kah­taa pa­ri va­lonsä­dettä. Uu­si si­jai­so­pet­ta­ja, Se­bas­tien Couet­te, in­nos­taa kir­jal­li­suu­den pa­riin. Yllättävä pyyntö kel­la­ribän­din so­lis­tik­si nos­taa it­se­tun­toa vielä muu­ta­mal­la as­teel­la.

Nuo­ri­soe­lo­ku­van muo­to on pe­rin­teil­le ku­mar­ta­va — kam­mot­ta­vaa suo­men­net­tua ni­meä myö­ten. Au­ro­re sel­ventää ta­ri­naa kat­so­jal­le, tur­ha­na ker­to­jaää­nenä. Tun­ne­ta­sol­la Ja­mais con­ten­te kui­ten­kin pal­ve­lee on­nis­tu­nees­ti. Se esittää ylä­kou­luikäi­sen tytön elämän kiep­pu­va­na vuo­ris­to­ra­ta­na, raa­ka­na ja re­hel­li­senä. Van­hem­pien ja tyttä­ren yh­tee­no­tot kuu­los­ta­vat koe­tuil­ta, yh­tei­nen kie­li on kau­ka­na tiessään.

Rans­ka­lai­set hal­lit­se­vat kas­vup­ro­ses­sin mu­ka­naan tuo­mien on­gel­mien kä­sit­te­lyn elo­ku­van tar­joa­mil­la vä­li­neillä. Emi­lie De­leu­zen teos on, kaa­va­mai­suu­des­taan huo­li­mat­ta, rie­mas­tut­ta­va ku­vaus it­se­tun­non löy­ty­mi­sestä, nuo­ruu­den pien­ten on­gel­mien ja suur­ten rat­kai­su­jen hy­ker­ryttävästä se­ka­mels­kas­ta.

Laa­jal­le koh­dey­leisöl­le suun­nat­tua ins­pi­roi­vaa rans­ka­lai­se­lo­ku­vaa esi­tetään Rak­kaut­ta & Anar­kiaa -fes­ti­vaa­leil­la suo­men­kie­li­sin teks­ti­tyk­sin. (VA)